Sumua aamulla
Lauttasatamaan kävellessä lahti oli kokonaan sumun peitossa, näkyvyys ehkä kolmekymmentä metriä. Lokit huusivat jostain näkymättömistä, ja ainoa ääni laiturilla oli oma askelteni kaiku.
Tällaisina aamuina lahti tuntuu paljon suuremmalta kuin se oikeasti on — rajat katoavat, ja jäljellä on vain vesi, harmaa valo ja hiljaisuus. Kahden tunnin kävelyn jälkeen sumu alkoi hajota, ja auringon ensimmäiset säteet osuivat veteen juuri kun käännyin kotiin päin.